Vuodet voimavarana, osa 3 – Researcherina näen, miten rekrytoinnissa yritykset ja ehdokkaat suhtautuvat ikäkysymyksiin

Ikäjakauman merkitys työelämässä nousee yhä vahvemmin esiin keskusteluissa työelämän oikeudenmukaisuudesta, elinvoimaisuudesta ja kestävyydestä. Me WasaTalentilla osallistumme keskusteluun tällä postaussarjalla, ja researcherimme Mikaela jakaa ajatuksiaan aiheesta.

Suorahaussa etsimme yleensä henkilöitä, joilla on erikoisosaamista korkeita ja spesifiä vaatimuksia sisältäviin tehtäviin.

Onnistuakseen researcherina on kyettävä ja uskallettava ajatella laatikon ulkopuolella sekä etsittävä osaamista monin eri tavoin ja eri näkökulmista. Iän, sukupuolen tai muiden tekijöiden ei saa antaa vaikuttaa etsintään.

Kun otan yhteyttä hieman vanhempiin henkilöihin, huomaan selvästi, että yli 50-vuotiaiden rekrytointiin liittyy tietty maine. He ovat useimmiten muita yllättyneempiä, iloisempia ja imarreltuja puhelustani. Moni kertoo, ettei heihin ole aiemmin otettu yhteyttä!

On myös yleistä, että henkilö epäilee mahdollisuuksiaan. Hän esittää kysymyksiä, kuten ”uskotko, että minun iälläni todella voisi olla mahdollisuus?” tai ”mutta he haluavat varmasti silti jonkun nuoremman kuin minut?”. Tämä siitä huolimatta, että keskustelumme aikana olisimme todenneet henkilön osaamisen ja kokemuksen sopivan hyvin rooliin ja sen vaatimuksiin.

Tällaisissa tilanteissa yritän toimia neutraalisti ja rehellisesti. Kannustan heitä samalla tavalla kuin jokaista, jolla on oikeanlainen osaaminen. En kuitenkaan lupaile turhia, sillä lopullisen päätöksen tekee toimeksiantaja.

Voinko researcherina ehkäistä ikäsyrjintää? Kyllä, ainakin jossain määrin. Muun muassa siten, että en suodata mahdollisia ehdokkaita iän perusteella.

Näen tämän myös siten, että etsimällä ehdokkaita erilaisilla profiileilla – kuten eri ikäisiä henkilöitä, erilaisilla taustoilla ja osaamisella – voimme löytää monipuolisesti osaajia, jotka kaikki voivat omalla tavallaan vastata toimeksiantajan tarpeisiin. Silloin annan konsultillemme mahdollisuuden esitellä ehdokkaita, jotka kaikki ovat potentiaalisia rooliin, mutta ehkä eri tavoin ja eri riskein.

Uskon ja toivon, että toimeksiantaja keskittyy pohtimaan kunkin ehdokkaan tuomia hyötyjä ja riskejä sen sijaan, että miettisi heidän ikänsä etuja ja haittoja.

Haluan myös tuoda tässä esiin oman mielipiteeni siitä, että ikäsyrjintä ei koske vain yli 50-vuotiaita. Se koskee myös nuorempia henkilöitä, jotka huolimatta vahvasta osaamisestaan, hyvästä kokemuksestaan ja vahvasta kiinnostuksestaan suodatetaan pois, koska heidät katsotaan liian nuoriksi ollakseen riittävän kypsiä rooliin. Huolimatta siitä, että he voisivat kasvaa rooliin. Mielestäni henkilön kypsyyttä ei voi määritellä iän perusteella.

Suorahaussa etsin usein yksisarvisia, ja salapoliisityöni tuloksena on joskus naamioitu yksisarvinen.

Onko muuten voitu määrittää, kuinka vanhaksi yksisarvinen, Elasmotherium, saattoi elää?

 

 

Mikaela Nyberg
Researcher

Lisää samasta aiheesta