***
Kirjoitin 15 vuotta sitten Aamulehteen kolumnin otsikolla ”Osaajat uhkaavat loppua Suomesta”. Istuin silloin itsekin useissa koulutuksen ennakoinnin työryhmissä ja kuuntelin päivittäin keskustelua kovaa vauhtia eläköityvästä työväestöstä, jatkuvasti pienenevistä ikäluokista sekä kohtaanto-ongelmasta, mikä näkyi silloin katukuvassa henkilöstöpalveluyritysten valtavana lisääntymisenä.
Suorarekrytointi ja siihen liittyvät lisäpalvelut olivat selvästi kasvava liiketoiminta-alue.
Kirjoitin, että edessä ovat haasteelliset ajat – väestön huoltosuhde kaksinkertaistuu ja eläkeläisten määrä kasvaa 1,7 miljoonaan 2030 mennessä. Suomeen tarvittiin innovatiivisia insinöörejä ja taitavia metalliosaajia. Kasvukeskuksissa oli pulaa kirjanpitäjistä ja palkanlaskijoista. Ammattilaisista, joita on myös runsaasti työttöminä työnhakijoina edelleen.
Sama haaste jatkuu ja pahenee, vaikka oppilaitoksissa on lisätty näiden alojen koulutuspaikkoja, satsattu markkinointiin ja tiedonjakamiseen ja täydennyskoulutukseen sekä erityisesti turvauduttu työperäisen maahanmuuton tukemiseen. Olisiko jo vihdoin syytä nostaa näiden alojen ammattilaiset palkinnonjaossa oikealle korokkeelle?
Yritykset tekevät entistä enemmän yhteistyötä oppilaitosten kanssa perusasteelta korkeakouluihin ja tutkimustyöhön. Pitkäjänteiset ja toimivat yhteydet koulutusorganisaatioihin ovat monelle yritykselle elinehto edelleen.
Ennustajaeukon tehtävä ei ole tänäkään päivänä helppo. Eniten ihmetyttää se, miten viimeiset kymmenen vuotta on hehkutettu, kuinka 70 on uusi 50 ja nykyiset ikääntyvät ovat entistä terveempiä ja fyysisesti paremmassa kunnossa. Ja samaan aikaan puhutaan entistä enemmän ikärasismista työnhaussa eläkeiän noustessa siinä kyljessä huimiin lukemiin.
Onko työvoimapula-alan yrityksillä todella tällaiseen varaa? Palkata ainoastaan nuoria ja sivuuttaa +50-ikäiset, joilla on toistakymmentä vuotta työvuosia vielä jäljellä?
Ei nyt ainakaan rekrytoinneilla edesauteta työvoimapulan kasvua! Pitkässä juoksussa menestyvä työnantaja on se, joka ei tuijota hakijan syntymävuotta, vaan arvostaa myös ihmisen vuosirenkaita – pitkän matkan varrella kertyneitä tietoja ja taitoja, ja mahdollisimman monimuotoista henkilöstörakennetta.
Kokenut työntekijä siirtää hiljaista tietoa tuoreemmille tulokkaille ja on useimmiten erittäin sitoutunut ja joustava asiantuntija, kun nuoruuden kasvukivut ja elämän ruuhkavuodet eivät enää paina.
Johanna Vihinen
Senior Headhunter
