Kun rekrytointi onnistuu, sen huomaa: uusi työntekijä solahtaa rooliinsa luontevasti, ottaa vastuuta ja tuo lisäarvoa ympärilleen. Mutta miten tähän päästään, jos hakijalta ei voi vaatia kaikkea valmiina? Miten tunnistaa se kuuluisa “potentiaali”, ja mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Usein puhutaan osaamisesta, mutta rekrytoinnissa merkitystä on myös kyvyllä oppia ja kasvaa. Hyvä hakija ei ole aina se, jolla on mittavin CV, vaan se, jolla on vahvat edellytykset kehittyä juuri sinun organisaatiossasi. Mutta tämän tunnistaminen ei ole aina yksinkertaista, varsinkaan kiireessä tai yksin.
Rekrytointikumppanin rooli korostuu
Hän ei ainoastaan välitä hakemuksia, vaan tekee näkymätöntä työtä: kuuntelee, kysyy, tulkitsee ja kokoaa palasia yhteen. Hän tuo varmuutta päätöksentekoon ja auttaa näkemään asioita, joita rekrytoivan esihenkilön voi olla vaikea yksin havaita.
Mitä nämä asiat sitten ovat?
- Motivaation aito syvyys: Miksi hakija haluaa tämän työn juuri nyt? Mihin hän on menossa urallaan?
- Kulttuurinen yhteensopivuus: Miten hakijan tapa toimia istuu tiimin arkeen ja yrityksen tapaan tehdä töitä?
- Osaamisen ja potentiaalin erot: Onko kokemusta oikeasti syvyyttä myöten? Tai löytyykö oppimiskykyä ja halua, joka voi korvata kokemuksen?
- Vuorovaikutus ja kohtaaminen: Millainen fiilis hakijasta jää? Onko kyse aidosta kohtaamisesta vai roolista?
- Piilossa olevat vahvuudet: Tunnistetaan osaaminen, joka ei näy ansioluettelosta, mutta joka voi tehdä eron arjessa.
Rekrytointikumppani toimii paitsi suodattimena, myös peilinä. Hän auttaa kirkastamaan, mitä oikeasti haetaan, ja varmistaa, että valintaa ei tehdä vain listojen tai ensivaikutelman perusteella.
Potentiaali ei ole mysteeri
Kun tunnistamme yhdessä, millaista kasvupolkua tehtävä tarjoaa ja millaisia kyvykkyyksiä siihen liittyy, osaaminen saa kontekstin. Tällöin ei etsitä valmista pakettia, vaan rakennetaan sopivuutta. Näin löydämme ihmisiä, jotka eivät ehkä ole täydellisiä, mutta sitäkin sitoutuneempia ja halukkaampia kasvamaan yrityksen mukana
